All in all / HH

Moikka viimeistä kertaa!

Kotiinpaluusta on nyt muutama viikko, ja ollaan pikkuhiljaa taas päästy normaaliarkeen kiinni. Yritän nyt tiivistää kokemuksen sanoiksi.

Kun saavuimme Derryyn oli tunteet hyvin sekavat - innostuneisuus tulevasta, jännitys, miten tulee pärjäämään aivan uudessa ympäristössä ja hämmästys, kun remontti oli vielä hotellissa kesken.

Siis oikeestihan kävin varmaan koko tunneskaalan läpi, mutta tässä nyt ihan vain muutama.

Tosi nopeasti kuitenkin huomasin, että tulisin oppimaan ja kokemaan täällä paljon asioita, mitä Suomessa en olisi. Kielitaitoni karttui huomattavasti (tai ainakin uskallus puhua ja kirjoittaa englanniksi), opin, miten toimitaan hotellissa, mikä tähtää viiden tähden luokitukseen ja pääsin seuraamaan, mitä kaikkea uuden hotellin avaamiseen liittyy. 

Vastaanoton työntekijät kannustivat minua hurjasti kokeilemaan rajojani, se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin! 

Kova koti-ikävä nousi esiin myös viimeisellä viikolla, en malttanut odottaa, että pääsisin kotiin, mutta kun lähdön aika tuli, en olisi halunnutkaan lähteä. Hullua, miten nopeasti "kotiutuu" näinkin erilaiseen ympäristöön ja haluaisi vaan jäädä.  

Nyt on kuitenkin hyvä olla kotona, Suomessa ja katsoa mitä tulevaisuudella on annettavaa.

Jos mahdollisuus tarjotaan lähtemään ulkomaille työssäoppimaan, suosittelen tarttumaan siihen kiinni!

Kiitos ja hei,

Henna

Happy Days!

Täällä aletaan olla jo lähtötunnelmissa! Torstaina oli meidän viiminen työpäivä, ja huomenna lähdetään kotiin. Tunnelmat on aika jännät - tavallaan odottaa jo todella kovin, että pääsee kotiin, mutta toisaalta tännekin olisi todella mukava jäädä.

Alkuviikkoina pohdin paljon sitä, että mistä maasta matkustetaan eniten Derryyn. Työssäoppimisen ohessa sain huomata, että suurin osa asiakkaista (ainakin Bishop's Gate Hotellin) oli Pohjois-Irlannista ja hirveän suuri osa täältä, Derrystä!

Torstaina minulle järjestettiin Kiitos-illallinen. Kuvassa ihanat naiset, joiden kanssa sain työskennellä vastaanotossa.

Derryssä yksi outo juttu on se, että jotta saa työpaikan, ei tarvitse olla alan koulutusta. Bishop's Gate Hotellin vastaanotossa työskentelee yhteensä kuusi henkilöä, joista kolmella ei ole koulutusta eikä mikäännäköistä kokemusta hotellialalta. Tämä johti siihen, että välillä sain opettaa joitain vastaanoton 'työtehtäviä' heille.

Vaikka olimmekin täällä vain viisi viikkoa, alkoi työtehtävistä tulla jo rutiineja eli pystyin työskentelemään oma-aloitteisesti ja itsenäisesti.

-Henna

"Good afternoon, Bishop's Gate Hotel Derry, Henna speaking, how may I help you?"

Otsikon rimpsua olen tällä viikolla saanut toistella ihan urakalla. Puhelin siis soi käytännössä koko ajan, mutta suurin osa asiakkaista soittaa varaakseen pöydän ravintolasta, joten ainoa tehtäväni on siirtää puhelu ravintolan puolelle. 

Muutaman kerran on myös käynyt niin, etten ole saanut soittajan puheesta mitään selvää, edes kolmannen sorrycouldyousaythatagain- pyynnön jälkeen. Näissä tilanteissa olen päätynyt ottamaan soittajan nimen (jos siitäkään saa selvää) ja numeron ylös, ja kertonut että kollegani soittaa takaisin hetken päästä asiaa koskien. Kertaakaan en ole vielä kuullut, että olisi huono tapa tehdä näin. Oishan se nyt noloa, jos alkaisin varaamaan asiakkaalle huonetta, vaikka kyse olisi oikeasti ollut vaikka häiden järjestämisestä.

Olen vähän harmissani, kun en ole päässyt tekemään vielä yhtään check-iniä. Asiakkaat ovat tietenkin tulleet joko ennen tai jälkeen vuoroni. 

Onneksi kuitenkin hotelliin poikkeaa päivittäin kymmeniä ihmisiä kadulta vain ihmettelemään, että onko hotelli nyt oikeasti auki. Näitä ihmisiä on ihana lähteä kierrättämään ympäri hotellia ja ravintolaa, ja jutella niitä näitä. Parhaita ovat vanhat ihmiset, jotka ovat olleet aijemmin hotellissa töissä, ja jotka sitten muistelevat ääneen, millainen hotelli ennen oli, mitä oli missäkin ja missä asemassa he itse olivat.

Olin aluksi hyvin ihmeissäni siitä, että miksi minut otettiin työssäoppimaan hotelliin, mikä ei ole vielä auki, ja sitten kun avautuu, niin käytössä on alle puolet huoneista koko harjoitteluni ajan. Voisi sanoa, että olin turhautunut, ehkä vähän vihainen ja jopa surullinen, etten päässyt näyttämän kynsiäni maailmalle.

Mutta olisikohan ollut viime viikon perjantai, kun tää ajatus iski muhun. Tämähän on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä tämä prosessi, mitä tapahtuu ennen kun hotelli avataan - mitä kaikkea siihen vaaditaan. Tajusin, ettei hirveän moni pääse elämänsä aikana tätä näkemään, saati kokemaan. Tällä hetkellä olen superonnellinen, että päädyin juuri tuohon hotelliin. Ja mikä parasta, työporukka on ihan huippu! Sen huomaa niin helposti, että kaikkien eri osastojen työntekijät toimivat saumattomasti yhteen, luoden asiakkaalle mahtavan elämyksen. Voin onnellisena kertoa, että minutkin on hyväksytty osaksi tätä huippuporukkaa! 

Henna

Viikkokatsaus

Huh, kun aika rientää! Tuntuu ihan kun olisimme vasta tulleet tänne, mutta miltein kaksi viikkoa on jo mennyt!

Tällä viikolla olen päässyt tekemään jo paljon enemmän, kuin viime viikolla, vaikka hotelli avattiin vasta tänään, lauantaina, 'oikeille' asiakkaille.

Maanantaina oli tosiaan cocktail-kutsut naapuriyrityksille, jolloin sain ottaa vieraita vastaan ja näyttää heille tien ravintolan puolelle. Täytyy sanoa, että olin tosi yllättynyt, miten paljon ihmisiä tuli paikalle! Koko ravintolan ja baarin puoli oli aivan täynnä, ja he olivat aivan ihastuksissaan, miten kaunis hotellista on saatu. Oli todella mukava jutella niitä näitä vieraiden kanssa, mutta täytyy myöntää, että vanhempia ihmisiä on todella vaikea ymmärtää, koska heidän murteensa on niin vahvaa. 

Tiistaina pääsinkin heti aamusta opettelemaan varausjärjestelmää - se on aivan erilainen kuin Hotellinx tai Opera, se on ilmeisesti tehty nimenomaan tälle hotellille. Miltein jokaisella työntekijällä on vielä pieniä aukkoja osaamisessa, mutta onneksi hotellissa on harjoitteluversio järjestelmästä, niin sen käyttöä voi harjoitella juuri niin paljon kuin itse haluaa ilman vaaraa, että aiheuttaisi harmia. 

Vastailimme myös paljon puhelimiin, sillä maanantaiset vieraat olivat niin tyytyväisiä, että he halusivat tietää, koska ravintola aukeaa, saako jo nyt varata pöydän ja mille ajalle voisi varata huoneen! Olin aivan ymmälläni, miten paljon ihmiset soittelevat hotelliin. Meillä on kolme puhelinta vastaanotossa, ja monta kertaa päivässä, kaikki kolme puhelinta oli käytössä.

Keskiviikkona olin viini- ja tarjoilukoulutuksessa muun henkilökunnan kanssa. Järkytyin, miten monta eri viiniä ravintolassa on - ainakin 20! Ja sama pätee tarjoilijoiden määrään, heitä on myöskin yli 20, mikä on sinänsä hassua, kun ravintolassa on aivan maksimissaan vain noin 80 asiakaspaikkaa. Vähän eri meininki, kuin Suomessa. 

Torstaina olin kipeänä, niin en päässyt mukaan, kun hotellille saapui omistajan ystäviä ja sukulaisia, ns. kenraaliasiakkaiksi. Mutta ensi viikolla sitten suoraan toimintaan! 

En saa vielä julkaista kuvia hotellista, mutta toivottavasti ensi viikolla hotellin omistaja antaa luvan.

Huomaan kyllä, että olen oppinut ymmärtämään Irlannin murretta jo paremmin, nyt pysyn jo perässä, toisin kuin aluksi, jolloin minun piti pyytää toistamaan miltein jokainen sana. Myös oma puhe sujuu helpommin, tekstiä vaan tulee, ilman sen suurempia pinnistyksiä.

Kuvaa Derrystä mein pieneltä kolmen tunnin kävelylenkiltä

Henna

Mitä olen oppinut?

Olen työskennellyt City Hotel Derryn vastaanotossa kaksi viikkoa. Aluksi oli vaikeaa, koska minun piti oppia kaikki hotellista ja mielellään myös kaikki Derryn palvelut, jotka saattavat kiinnostaa turisteja. Onneksi ihmiset ovat todella avuliaita ja minulle kerrotaan asiat erittäin laajasti. Vaikeaa oli myös ymmärtää joitain asiakkaita ja työtovereita. Murteista minulle kerrottiin, että Etelä-Irlannista ja maaseuduilta tulleet puhuvat tosi epäselvästi, mutta kaupunkilaisten puhe kuulostaa enemmän oikealta englannilta.

Hotellin property management system on onneksi Opera, joka on minulle Lapista jo ennestään tuttu. Sen käyttäminen luonnistui minulta jo alusta alkaen, paitsi tietenkin hotellin omat sisäiset asiat, kuten huonetyyppien eri koodit, maksutavat ja käytäntö yhteistyökumppanien kanssa. Olen kuitenkin päässyt melko hyvin perille näistä asioista ja voin jatkossa keskittyä haastavampiin asioihin.

Yksi haasteista on omaksua kulttuuri ja sen tavat. Ihmiset juttelevat kaikille kuin kavereilleen, joka tuntuu itsestäni vielä hieman luonnottomalta. Työkaverini kasuaalisti kysyvät asiakkailta heidän suunitelmistaan kaupungissa ja keskustelevat heidän kanssaan kuulumisia. Tämä on mukavaa ja toivon omaksuvani tämän tavan, jonka jälkeen olen paljon mukavampi ihminen kaikenlaisissa tilanteissa.

Olen myös alkanut ymmärtää maalaisia paljon paremmin. Aluksi tänne tultuani heidän puheensa kuulosti kutakuinkin latinalta, nyt olen jo melkein kykenevä kommunikoimaan heidän kanssaan. Pyydän vieläkin heitä toistamaan itseään, mutta enää puolet vähemmän.

Työvuorot ovat erittäin ovelasti suuniteltu tappamaan ihmiset väsymykseen. Joka toinen päivä menen töihin kolmelta päivällä ja pääsen 23:30, ja seuraavana päivänä aina aamu seitsemältä. Tämä ei suinkaan ole vain minun kiusaamista, vaan kaikille yhteinen tapa. Asiat hoidetaan näin, koska aamulla on helpompi työskennellä, kun tietää mitä illalla tapahtui. Kolikon toinen puoli on tietenkin, että aamuvuoron jälkeen on periaattessa vapaapäivä.

Yleisesti töissä on ollut mukavaa ja Irlantilaisessa asiakaspalvelukulttuurissa on monia asioita, joita haluasin nähdä myös Suomessa.

~Roni

Kulttuurierot

Olemme olleet Derryssä nyt viikon ja ensimäisessä tekstissäni aion kertoa asioita, joita olen täällä huomannut.

Ravintoloissa ja hotelleissa on todella paljon ihmisiä töissä. En ole varma mistä tämä johtuu, mutta luulisin palkkojen olevan pienenmpiä. Normaaleissa pubeissakin on pöytiintarjoilu ja tarjoilijoita on illalla töissä jopa yli kymmenen. Tämä on mielestäni luonnollinen tapa parantaa työttömyyttä ja asiakkaatkin tuntuvat nauttivan asiasta.

Uskonto on merkittävässä osassa ihmisten elämää. Keskiviikkona oli "Ash Wednesday", eli 46. päivän paaston aloittamisen merkkipäivä. Monilla ihmisillä oli tuhkalla piiretty risti otsassaan ja kukaan muu, paitsi me, eivät tuntuneet asiaa millään tavalla huomioivan. Suomessa en muista vastaavaa nähneeni. Osittain myös uskontoon liittyen täällä perheet ovat todella suuria ja ei ole ollenkaan omituista, että ihmisellä on jopa seitsemän sisarusta.

Annoskoot ovat valtavia. Ihmiset syövät todella suuria määriä ruokaa ja hieman (minua ainakin) yllättäen kaikki rakastavat tulista kanaruokaa. Täällä ei myöskään ole tapana syödä lähes ollenkan salaattia, vaan pelkästään lihakastiketta riisin/ranskalaisten kanssa. Ravintoloissa myös pääruoan yhteydessä saa valita minkä lisukkeen haluaa ruokaansa ottaa, tätä tykkäisin nähdä enemmän suomalaisissa kuppiloissa.

Ihmiset puhuvat. Ja paljon. Kaikki ihmiset joiden kanssa olemme kontaktissa rupeavat puhumaan kansamme ja kyselemään kuulumisiamme. Kaupasta ei voi hakea maitoa, kertomatta Suomen taloustilanteesta ja kovista pakkasista. Pidän tästä todella paljon, mutta jurona suomalaisena se aiheuttaa hieman hankaluuksia kertoa kaikille, kaikki. Kaikesta.

Ja viimeiseksi Irlantilaisten murre. He puhuvat kyllä englantia, mutta erittäin oudolla murteella ja oudoilla sanoilla. Pidän omaa englanninkielen taitoani melko hyvänä, mutta silti minulla on täällä jatkuvasti ongelmia ymmärtää hiedän nopeaa mumisemistaan. Välillä kieli ei edes kuulosta englannilta ollenkaan.

Kaikenkaikkiaan täällä on ollut todella mukavaa. Vaikka kulttuurishokki iskeekin aina välillä, täällä alkaa olemaan jo melko kotoisa olo.

~Roni

Ensimäiset kuulumiset

Täällä ollaan, ja pian on jo viikko kulunut!

Saavuttiin tosiaan maanantaina puolenyön aikaan, hyvin stressaavan matkan jälkeen. Lentomme Helsingistä Lontooseen oli myöhässä noin tunnin, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja saavuttiin Belfastiin vain viisi minuuttia aikataulusta jäljessä. Ehdittiin siis myös illan viimeiseen bussiin Derryyn. 

Tiistaina menimme Derryn koululle tutustumaan ohjaajiimme, jotka vaikuttivat todella mukavilta ja puheliailta heti kättelyssä. Täytyy myöntää, että heidän murteensa on niin vahvaa, että puheesta on ainakin toistaiseksi hieman hankala saada selvää. 

Ehdimme juuri istahtaa kahvikupin ääreen, kun meitä tultiin pyytämään kuvattavaksi - ilmeisesti paikallislehteä varten. Täältä palatessa ohjaajamme olivat keksineet, että vievät meidät kiertokävelylle Derryyn, että saamme jonkinnäköistä tuntumaa kaupunkiin.

Koin pienen yllätyksen kun ohjaajani, Laura, kertoi, ettei Bishops Gate Hotel (hotelli, jossa olen työssäoppimassa) ole vielä auki. Remontti kestikin kauemmin, kun oli suunniteltu ja nyt ilmeisesti viikon sisään yrittävät saada hotellin auki. Mutta silloinkin siellä tulee olemaan vain 10 huonetta käytössä ja loput valmistuvat vasta huhtikuussa. :-----) Mutta täytyy sanoa, että upea hotelli siitä on tulossa, se restauroidaan täysin, joten siinä on sellaista vanhan ajan tuntua, ja tuntuu että aika pysähtyy, kun astuu hotelliin sisään.  

Hotellin nettisivuille pääset tutustumaan tästä

Keskiviikkona kävimme opastetulla kävelykierroksella Derryn muureilla, ja saimme kuulla pitkän 

selostuksen kaupungin historiasta. Tämän jälkeen lähdimme keskenämme tutustumaan kaupunkiin, ja taisimme viettää yhteensä noin seitsemän tuntia ulkona!

Bogside

Peace Bridge ja Guild Hall

Maisemaa Peace Bridgeltä

Torstaina oli ensimäinen työpäiväni, mutta se  meni pölyjä pyyhkiessä ja tutustuessa työkavereihin. Perjantaina oli sentään koulutus respalaisille koskien avainkorttilaitetta, sekä maksupäätteitä. Kävimme myös Stephanien ja Clairen kanssa viemässä kutsuja naapuriyrityksille, sillä ensi maanantaina hotellilla järjestetään pieni cocktail-tilaisuus, sekä sneak peek- kierros kerroksille, Kaikki tuntuivat olevan todella innoissaan tästä ja työntekijät olivat hieman harmissaan, kun kutsu koski vain omistajaa ja avecia.

Henna